betlehemin_rauhantuli

Betlehemin rauhantuli

Rauhantuli, Lumikenttien lääkäri ja hyökkäyssota

Ana oli aina ollut kiinnostunut piilossa olevista asioista. Jos joku ei ollut tiedossa, se täytyi selvittää. Jos joku liikkui jossakin, Anan teki mieli tutkia, miksi se liikkui. Jos joku ei liikkunut, Ana selvitti, miksi se oli liikkumaton. Piilossa olevat, tapahtumien taustat ja pinnan alla näkymättömissä olevat seikat kiinnostivat Anaa.

Partiotoiminta antoi Analle mahdollisuuden tutkia, tutustua ja oppia uutta. Hän oli liittynyt partioon jo sudenpentuna. Vuosien aikana kokemusta ja koulutusta oli tullut lisää - ja sen perusteella partiossa oli annettu lisää myös vastuuta. Nyt, syksyn viikonloppuna, Ana oli mukana kauden ensimmäisessä johtajien koulutusviikonlopussa. Edessä oli syksy ja pitkän talven toimintakausi.

Lippukunnanjohtaja oli pyytänyt hyvissä ajoin ennen viikonloppua Analta apua tapahtuman iltapalojen suunnitteluun ja toteutukseen. Ana oli luvannut ja pohtinut sitten erilaisia ruokalajeja ja vaihtoehtoja sekä perjantai-illalle että lauantaiksi. Nuotioherkkuja, perinteisiä partiomuonia, sapuskoja Trangialla tai jotain uutta. Mieleen ei tullut oikeastaan mitään uutta, innostavaa, mutta ei myöskään perinnejuttuja.

Mutta sitten Analla välähti! Hän unohti ruokareseptit ja valmistustavat. Jos en keksi itse, annetaan toisten tehdä! Ana päätti, että johtajien viikonlopun eka iltana nautitaan suomalainen retkieväs, sillä sellaisen hän osasi valmistaa ja myös opastaa uudet johtajat.

Niinpä perjantaina oli paistettu nuotiolla makkaraa. Anan johdolla käytiin aluksi rantalepikossa ja vuoltiin luonnon puusta jokaiselle tukevat makkaranpaistotikut. Ana kertoi, että lehtipuu, koivu tai leppä ovat siihen tarkoitukseen parhaita puita. Havupuusta jää makkaraan herkästi pihkaa ja haapapuusta ja pihlajasta karvas katkera maku. Ana näytti myös uusille, kuinka käristettävään makkaraan vuollaan terävällä puukolla viiltoja. Ne viillot edistävät makkaran kypsymistä myös sisältä ja ruskettuessaan makkaran pintaan jää kaunis kuvio.

Ana keitti siinä samalla opastaessaan mustat nokipannukahvit ja kenttäpakilla kuuman veden teen juojia varten.

Anan idea perjantain ohjelmassa oli suomalainen iltapala eräolosuhteissa nuotiolla. Lauantain iltapalaan hän pyysi apua Jelenalta. Silloin olisi vuorossa venäläinen iltapala ja Jelena osaisi sellaisen suunnitella.

Jelena oli muuttanut Suomeen vanhempiensa kanssa kaksivuotiaana. Hän oli kasvanut täällä, käynyt koulua ja tullut mukaan partioon kuluvan vuoden kesällä lippukuntaleirin hyvien kokemusten jälkeen. Jelena oli omaksunut suomalaisia tapoja ja elämän käytäntöjä. Mutta koska vanhemmat olivat venäläisiä, oli kodissa säilynyt paljon myös venäläistä kulttuuria, tapoja ja perinteitä. Jelena puhuu hyvin kolmea kieltä; suomea, vanhempiensa kieltä venäjää ja koulussa sekä muualta oppimaansa englantia.

Oikeastaan Jelenan vanhemmat eivät olleet venäläisiä, vaan inkeriläisiä. Vanhat ihmiset kutsuivat heitä inkerinsuomalaisiksi. Inkerinsuomalaiset ovat Luoteis-Venäjällä, entisessä Neuvostoliitossa, asuvia ihmisiä. Heillä on vahvat juuret ja siteet 1600-ajan Suomeen, lähinnä Savoon ja Karjalaan. He ovat aikanaan muuttaneet Neuvostoliittoon, mutta ikävöineet Suomeen monien sukupolvien ajan. Jelenan sukulaisiakin oli jo ennen sotia muuttanut takaisin Suomeen. Useat inkerinsuomalaiset kokivat syrjintää ja vainoa ja pyrkivät palaamaan Suomeen salaa. Jelenan vanhat sukulaiset olivat kulkeneet aluksi Viroon jasiellä itärannikolle Paldiskiin, jonka satamasta heidät oli kuljetettu Hankoon Suomeen. Jelenan oman perheen muutosta oli aikaa yli kymmenen vuotta.

Anan ei tarvinnut suunnitella eikä valmistaa lauantain iltapalaa. Jelena hoiti kaiken itse. Lauantaina oltiin sisätiloissa ja istuttiin leirikeskuksen ruokalan pöydissä. Jelena oli levittänyt pöydille värikkäät, kukalliset pöytäliinat ja leirikeskuksen parhaimmat lautaset, leipälautaset ja teekupit. Pöydissä oli ulkoa kerätyt syksyn viimeiset luonnonkukat lasimaljakoissa. Lasisella tarjottimella oli tummaa rukiista vuokaleipää, jonka siivut oli leikattu halki kolmion muotoisiksi leiviksi.

Jelena kaatoi jokaisen teekuppiin tsaijua, venäläistä teetä. Jokainen sai itse valmistaa voileipänsä. Ruokalautaselle Jelena asetteli venäläisiä kurkkulohkoja, jotka oli lohkottu voimakkaan makuisista kurkuista pitkittäissuuntaisesti. Useimmille venäläisen kurkun syöminen oli uutta – ja sen kurkun maustaminen. Valkoisilla leirikeskuksen lautasilla olevat kurkkulohkot maustettiin juoksevalla hunajalla! Monet laittoivat samaa hunajaa mausteeksi myös teehensä.

Jelena kertoi iltapalan aikana perinteisistä venäläisistä aterioista ja iltapaloista. Usein ne kestävät kauan. Aterian aikana keskustellaan ja seurustellaan, voidaan nostaa maljoja paikalla oleville tai merkkihenkilöille, joita kunnioitetaan.

Lippukunnanjohtajakin innostui kertomaan muistojaan matkoistaan Venäjälle ja vielä varhaisemmista reissuistaan Neuvostoliittoon. Hän muisteli venäläisiä isäntäperheiden ruokapöytiä. Köyhässäkin kodissa ateria näytti monipuoliselta ja runsaalta, koska pöytä oli katettu taitavasti ja näyttävästi.

Ne olivat maukkaita aterioita, eivät mättöjä, muisteli lippukunnanjohtaja haikeutta katseessaan ja lisäsi:

Vieraanvaraisuutta lisäsi talon väen ystävällisyys ja iloisuus.

Silloin lauantaina venäläisellä iltapalalla lippukunnanjohtaja jutteli myös alkaneen talven toiminnasta. Normaalin viikkotoiminnan lisäksi on kaksi pidempään kestävää projektia:

Ensi kesänä järjestettäisiin Suomen Partiolaisten kahdeksas suurleiri, Finnjamboree Kajo Hämeenlinnassa Evon metsissä. Sinne lähdetään! Valmistaudutaan suureen leiriin koko talven ajan. Se aiheuttaa varustehommia, pesteihin valmistautumista, varojen keräämistä ja muuta äksöniä, selvitti johtaja.

Toisena projektina lippukunnanjohtaja kertoi Betlehemin rauhantulesta. Lippukuntaan ja koko paikkakunnalle tuodaan joulun alla elävä tuli, kynttilälyhdyssä palava Rauhantuli. Betlehemissä, Jeesuksen syntymäpaikalle rakennetussa kirkossa palaa ikuinen tuli. Se on sytytetty sinne yli tuhat vuotta sitten. Eri maiden partiolaiset ovat ottaneet tavakseen Rauhantulen levittämisen joulun aikana kirkkoihin, päiväkoteihin, kouluihin, sairaaloihin, vankiloihin, lippukuntien joulujuhliin ja erilaisiin tapahtumiin muistuttamaan rauhan tärkeydestä.

Alkunsa perinne sai 1980-luvun puolivälissä, kun itävaltalainen perhe sai tulen omaan kynttilälyhtyynsä ja kuljetti sen kotiinsa. Naapurikin halusi sen saman tulen itselleen ja perhe jakoi omastaan. Siitä alkoi perinne – joka vuosi itävaltalainen lapsi noutaa Rauhantulen Betlehemistä. Partiolaiset jakavat ja kuljettavat sitä nykyisin. Tulen vastaanottajan ei tarvitse olla partiolainen, sillä rauha on jokaisen.

Anaa alkoi askarruttaa Betlehemin rauhantulen merkitys ja vaikutus, tehokkuus ja voima. Johtajien viikonlopun jälkeen hän pohdiskeli tulta päivittäin. Mikä merkitys kynttilän tulella voi oikeasti olla? Onko rauha todennäköisempi, kun joku polttaa rauhantulta kynttilälyhdyssään? Tai, jos tulia on kymmeniä, satoja tuhansia...? Kuinka tulenliekki edistää rauhaa?

Kotona Ana muisteli, missä tällä hetkellä on sota, kriisejä ja rauhattomuutta. Yhtenä iltana hän tutki rauhan asiaa googlettamalla. Vakavia kriisejä, väkivaltaa ja uhkaa on maailmassa monien ihmisten kotiseudulla.

Ana alkoi kiinnostua Afganistanin asioista. Siellä oli ollut aikanaan vallassa Taleban-niminen ääriliike. Talebanin hallinnon aikana maassa oli paljon ihmisoikeusloukkauksia. Erityisesti naisilla ja tytöillä oli ollut vaikeaa. Niihin aikoihin vain kolme maailman valtiota tunnusti Talebanin hallinnon Afganistanin lailliseksi hallitsijaksi. Tilanne Afganistanissa oli rauhoittunut 2000-luvun alussa, kun Yhdysvaltojen johtama Pohjoinen liitto syrjäytti Talebanin. Elämä Afganistanissa muuttui paremmaksi.

Mutta nyt, vuoden 2021 keväällä Yhdysvallat oli vetänyt rauhaa turvanneet joukkonsa pois Afganista. Nopealla aikataululla Taleban otti taas vallan maassa, aluksi syrjäisillä maaseuduilla ja pian myös suurissa asutuskeskuksissa. Tilanne erityisesti lasten, tyttöjen ja naisten elämässä oli hetkessä muuttunut suhteellisen turvallisesta elämästä peloksi, turvattomuudeksi ja epäoikeudenmukaiseksi.

Netissä Afganistan asioita googlaillessa Ana löysi muutaman linkin, jotka kertoivat suomalaisesta, Afganistanissa työskennelleestä lastenlääkäristä Leena Kaartisesta. Yksi linkki oli vajaan puolen tunnin mittainen dokumenttielokuva, “Lumikenttien lääkäri”, Leena Kaartisen työstä Afganistanin maaseudulla. Ana katsoi sen filmin. Elokuvan jälkeen hän tiesi ja ymmärsi Afganistanin asioita huomattavasti enemmän kuin ennen kuvaa. Ana etsi Facebookista Leena Kaartisen sivut ja Afganistanin asia tuli entistä tarkemmin tutummaksi.

Lääkäri Leena Kaartinen joutuu nykyisin seuraamaan Afganistanin elämää ja siellä asuvien ystäviensä tilanteita Suomessa asuen. Afganistaniin hän ei voi nykyisen poliittisen tilanteen takia matkustaa. Hän on huolissaan ystävistään. Kaartinen pyytää muitakin rukoilemaan Afganistanin ja sen maan ihmisten puolesta. Muutakin tukea tarvitaan.

Ana ajatteli, että Betlehemin rauhantulen saavuttua omaan lippukuntaan, voitaisiin jollakin tavalla muistaa Afganistanin asiaa ja asukkaita.

Ennen joulua, adventin aikana Betlehemin rauhantuli saapui Suomeen Itämeren yli suurella Finnlinesin aluksella. Aktiiviset partiolaiset lippukunnissa jakoivat rauhantulta eteenpäin ystävilleen. Monilla paikkakunnilla rauhantuli oli haettavissa lippukunnan joulun ajan tilaisuuksissa ja partiotapahtumissa. Anan lippukunnassa eniten rauhantulta jaettiin jouluisen partiomessun jälkeen kirkon pääoven edessä ulkona lumihankien keskellä. Messussa pappikin oli puhunut tästä partiolaisten levittämästä Betlehemin rauhantulesta: “Se on tuli Jeesuksen syntymäpaikan kirkosta. Jeesuksen syntymän aikana taivaallinen enkelikuoro toivotti laulaen rauhaa maan päälle! Tämä tuli kehottaa kaikkia tavoittelemaan rauhaa ihmisten keskelle!”

Anan perheen rauhantuli oli sijoitettu paloturvallisesti kodin parvekkeelle. Tuli paloi siellä omassa rauhassaan. Rauhallisuutta se huokui sisälle kotiin, kun sitä ikkunasta katsoi. Aluksi kynttilälyhty oli ollut parvekkeella tukevan metallisen pöydän päällä, mutta jouluaattona Ana nosti sen roikkumaan ylemmäksi ohuen metalliketjun avulla. Ylempää se näkyi myös kodin ulkopuolelle, pihalla leikkiville lapsille ja kadulla ohi käveleville kansalaisille.

Betlehemin rauhantulta katsellessaan Ana ajatteli Afganistanissa ja muilla kriisialueilla asuvia ihmisiä. Hän rukoili äänettömästi heidän puolestaan käännettä parempaan elämään pyytäen. Ana tutki lääkäri Leena Kaartisen Facebook-sivuja. Hän huomasi, että Afganistanissa hädässä olevien auttamiseksi on avattu avustustustili, jonne voi lahjoittaa rahaa heidän tukemiseksi. Ana siirsii sille tilille omia rahojaan pienen summan. Siitä on apua rauhaa ja turvaa tarvitseville.

Anan kodin rauhankynttilä loisti lempeää valoaan parvekkeella pitkään vielä joulun jälkeenkin. Mutta sitten yhtenä aamuna ennen koulun lähtöään Ana huomasi, että Rauhantuli oli sammunut.

Kynttilälyhty roikkui parvekkeen ketjussa pimeänä. Aamun uutisissa kerrottiin, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaa ja aloittanut sodan!

Sinä päivänä Jelena ei saapunut kouluun.

Nyt on tehtävä jotain rauhan hyväksi ja sodan kärsimysten takia hädässä olevien auttamiseksi, ajatteli Ana.

Tarina jatkuu Rauhantulen levitessä Suomeen joulukuussa 2022.